Vajaa kolme viikkoa odotusta jäljellä ja Siirin tiineys ei kyllä jää enää huomaamatta sokealtakaan. Siirihän oli puolivuotiaaksi asti harvinaisen ahkera syömään, mutta sittemmin kaikki energia meni kiimailuun ja Siirin paino putosi 3 kilon hujakoille. Nyt elopainoa on tiineyden ja palanneen ruokahalun ansiosta jo nelisen kiloa. Huh huh., saapa nähdä minkälaisia jättipentuja on luvassa ja selviytyykö Siiri synnytyksestä kunnialla. 

Siiri on ottanut tiineysajan tyynesti, mutta edelleen varsinkin iltaisin riehaantuu leikkimään Kuukun kanssa. Onpa neiti harrastanut myös kiipeilyä keittiön ja wc:n kaappien päälläkin, vaikkei liikkuminen enää ihan sulavaa olekaan. Omat pedit ovat ilmeisesti jääneet Siirin mielestä liian pieniksi, mutta onneksi Pimu-koira on ystävällinen ja antaa Siirin nukkua pedillään. Kuvissa siis Siiri, maha ja koiran peti.

Sillä välin kun Siiri on kotona kasvatellut mahaa, kävimme Kuukun kanssa Tallinnassa hakemassa ulkomaansertiä grandia varten. Ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu ei ehkä ollut kaikkein järkevin ajankohta matkalle, mutta itse reissu oli sitäkin hauskempi. Lähdimme Tallinnaan Tallinkin 19.30 lähdöllä, jolla suomi todellakin oli vähemmistökieli. No kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme laivasta ulos, ulkona säkkipimeää ja hotellin sijainnista ei tietoakaan. Hauskana yllätyksenä olen ilmeisesti näppärästi estänyt tiedonsiirron ulkomailla, joten google maps -navigointi ei sitten onnistunutkaan. Onneksi huimalla yhden Tallinnan matkan kokemuksella muistin tietyt kadut ja niiden avulla hotelli löytyikin ihan muitta mutkitta. Kissa ja kamat huoneeseen ja unta palloon. 

Aamulla säntäsin ajoissa näyttelypaikalle varmana siitä, ettei Kuuku (jonka korvissa edelleen näkyvät hyttysten aiheuttamat paukamat ja ruvet) pääsisi edes eläinlääkärintarkastuksesta läpi. No toisin kävi ja ei kun etsimään häkkipaikkaa. Ensimmäisen tutun bongattuani änkesin luonnollisesti siihen viereen ja varasin samalla vielä pari viereistäkin häkkiä lopulle matkaseurueelle (jotka olivat fiksuina käyneet rauhassa hotelliaamiaisella ja tulivat vasta ell-tarkastusajan loppupuolella).

Viikonlopun tavoitteeksi oli asetettu se yksi ulkomaanserti, joka grandiin vaaditaan. Se tulikin heti lauantaina.. Tuomari kehoitti Kuukua syömään vähän enemmän, mutta antoi kuitenkin sertin (säälistä, mutta serti se on säälisertikin). Hiphei tavoite saavutettu! Sunnuntain tuomaritäti vaikutti huonotuuliselta ja tiukalta, mutta kun vuoromme astua tuomiolle tuli, sai Kuuku todella hyvät arvostelut. Kaikki oli ex sitä ja ex tätä, jopa se profiili. ;) Saimmepa vielä samalla kutsun tulla takaisin tp-valintoihinkin. Tp-valinnoissa tuomari nominoi nakukissan, johon olikin silminnähden ihastunut, mutta kehui kyllä meidän kolmen muunkin kissoja. Nominoipa samainen tuomari myös seurueemme hienon Veikko-kissan.

Raskas viikonloppu, mutta kuitenkin superhauska, koska seura oli aivan älyttömän loistavaa. Ja kun seurueen kissat vielä saivat sertit molempina päivinä niin kaikki lähtivät kotiin tyytyväisinä. 

p.s. meille tulee kissavauvoja syyskuussa! :D

Sireenin kissalan väki on viettänyt opettajan pitkää kesälomaa maaseudulla. Kissat saivat heti alkulomasta itselleen ulkoilutarhan, jossa kesä onkin kulunut mukavasti köllötellen, haistellen ja ruohoa syödessä. Tarhaulkoilu onkin tytöille tuttua, onhan heillä kotonakin samanlainen ulkoilumahdollisuus, mutta yllätys oli kun Kuuku innostui tänä kesänä todenteolla valjasulkoilusta. Valjaat Kuuku sai ylleen jo viime kesänä, n. puolivuotiaana, mutta viime kesänä ulkoilu oli lähinnä pihanurmikolla seisomista ja pihamäntyyn kiipeämistä. Tänä kesänä Kuuku yllätti. Otin sen kokeeksi mukaan kun lähdin Pimu-hauvan kanssa lenkille ja mitä vielä, Kuuku käveli hihnassa koiran kanssa samaa tahtia. Nyt Kuuku on aina takuuvarmasti paikalla, kun koira on lähdössä ulos. Se myös kehrää kuuluvasti kun sille pukee valjaita. 

Toki kesälomassa maalla on ollut myös huonoja puolia. Kuukun ulkoilukaverikoiraa Pimua puri kyy ja Kuuku on saanut osansa lentävien öttiäisten puremista: Surokin näyttelykin jäi väliin, kun neidin pää oli täynnä puremista tulleita paukamia. 

Vaikka kesäloma läheneekin loppuaan on jännittävä ja tapahtumantäyteinen syksy edessä: ensimmäisen työviikon päättää viikonloppumatka Tallinnaan näyttelyyn ja lähiviikkoina selviää myös se, että tuleeko meille syyskuussa kissalan ensimmäinen pentue.